Musiikki ja elokuvat kulkevat käsi kädessä. Suomalaisessa elokuvatuotannossa on jo 1960-luvulta saakka tunnistettu nuoriso yhtenä suurimpana kohdeyleisönä, ja sen myötä myös populaarimusiikki on vallannut oman nurkkauksensa suomalaisessa elokuvassa. 1960-luvulta saakka olemme saaneet nauttia kotimaisista elokuvista, joissa musiikki on jollain lailla näytellyt merkittävää roolia, joko tunnettujen säveltäjien musiikin muodossa, henkilökuvina muusikoista, tai sitten fiktiivisistä ja tempaavista tarinoista musiikin maailmassa.
Ravitsemusliikkeiden vaikutus
Vaikka varsinaisia elokuvia rock-klubeista ei taidakaan vielä olla olemassa, ovat monet ravitsemusliikkeet osaltaan tuoneet säväyksensä suomalaisen elokuvan historiaan. Etenkin helsinkiläisen kaupunkimiljöön kahvilat, baarit, ravintolat ja yökerhot ovat elokuvayleisölle tulleet tutuiksi. Näistä kenties Tavastia Tavastia on luultavasti myös elokuva-alalla kaikista tunnetuin menomesta.
Pitkä kuuma kesä
Esimerkkejä etenkin 2000-luvun elokuvatuotannosta, jossa musiikki on keskeisessä osassa, ovat muun muassa suomalaisten musiikkielokuvien uuden nousukauden aloittanut Perttu Lepän ohjaama Pitkä kuuma kesä, joka oli ilmestyessään vuonna 1999 välitön yleisömenestys. Suomirockin alkuvuosia fiktiivisesti kuvailevassa elokuvassa kuullaan laaja skaala kotimaisen musiikin menestyjiä 1980-luvulta lähtien, ja elokuva huipentuu juurikin Tavastialla kuvattuun live-keikkakohtaukseen. Vuonna 2003 ilmestynyt, myös Lepän ohjaama Helmiä ja sikoja, jatkoi samassa nuorisokulttuurin ja musiikin hengessä. Elokuva keskittyy Joensuuhun, ja kuvauskohteina nähdään muun muassa paikallinen Ravintola Kiesa.
Hurriganes
Hurriganesin värikkäistä vaiheista ja etenkin Remu Aaltosen elämästä kertova elokuva Ganes, joka sai ensi-iltansa vuonna 2007, jatkoi perinteitä nostaen Tavastian yhdeksi suomalaisen elokuvahistorian tunnetuimmaksi kuvauspaikaksi, mutta elokuvassa vilahtelee muitakin live-musiikkimiljöitä, kuten Kolmilammin lava.
Iskelmäprinssi
Vanhempaa musiikkielokuvatuotantoa puolestaan edustaa vuonna 1991 elokuvateattereihin levinnyt, Juha Tapanisen ohjaama Iskelmäprinssi, jonka kuvauspaikkoihin kuuluvat nostalgiaa herättävien hiekkamonttukulissien lisäksi pittoreskit pikkukaupunkien baarit ja lavat, kuten Annelin Baari Kirkkonummella tai Kellokosken Männistön tanssilava. Helsingissä kuvauspaikkoina toimivat muun muassa Hotelli Hesperia ja Linnanmäki. Nämä esimerkit kielivätkin siitä luovuudesta, josta suomalainen elokuva ja musiikkiteollisuus ammentaa elävän musiikin esiintymispaikkoja etsiessään.
Rokki Diggari
Vuonna 1981 ensi-iltansa saanut Rokki Diggari taas kuvaa Helsingin katuja ja ravitsemusliikkeitä nuoren, rock and rollia rakastavan työläismiehen näkökulmasta. Helsinkiläisiin kuvauskohteisiin kuuluvat muun muassa Ravintola Alibi ja Ravintola Kirja, kun taas pääkaupungin ulkopuolella kulisseihin kuuluivat niin Mustikkamaan ja Hollolan juhannusjuhlat kuin Imatrarock.